Pomoni on
tyranni. Hirveä mulkku ja itsekehussa kylpevä kusipää.
Tämän blogin tarkoitus on tuoda esiin se, että muuallakin
kaikki on huonosti. No ei kai J Koska en
voi näistä asioista kovinkaan monen kanssa ääneen puhua, turvaudun blogien
kasvottomaan maailmaan. Toivon, etten jää kiinni. Ajatuksenani on tuoda myös
muille toivoa paremmasta, tai pikemminkin näkökulman siitä, että asiat voivat
olla myös huonomminkin. Uskon, että moni löytää tästä myös oman esimiehensä. Itse
olen jo puuduttanut koko kehoni ja mieleni tyrannia kohtaan, enää en niinkään
välitä, vaan koitan selviytyä päivästä toiseen. Kaikki tapahtumat ovat faktaa, mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Älköön kukaan siis vetakö hernettä nenään ;)
Asiaan. Esittelen ensin tyrannin. Blogin päähenkilö on
tyranni, jonka edesottamuksia pääsette seuraamaan. Tyranni pysykööt
salaperäisenä hahmona oman turvallisuuteni vuoksi. Tyranni ei tykkää, että sitä
arvostellaan. Tyranni on siis erään yksityisomisteisen yhtiön toimitusjohtaja,
suora esimieheni. Toimialalla tai tyrannin sukupuolella en katso olevan
olennaista painoarvoa, joten jätetään ne vielä tässä vaiheessa salaisiksi. Kuten
kaikki toimialat, myös mekin myymme. Meillä on asiakkaita ja me myymme. Tai siis
tyranni myy.
Tyranni on saavuttanut asemansa enemminkin kusipäisyydellään
kuin ammattitaidoillaan. Tyranni on hankala ihminen, omien mielipiteidensä
jyrääjä, itsekeskeinen mulkku, jolle ei sanota ei. Tyranni ei tykkää siitäkään.
Hän on oman työnsä panoksen liioittelija, joka käyttää paljonkin työaikaansa
omien ”kiireidensä” ja ”tärkeiden” tehtäviensä luettelemiseen, sen sijaan, että
suorittaisi niitä. Tyrannilla on myös lähes päivittäin tapana varastaa muiden
ideoita ja työsaavutuksia. Tyrannin usein käyttämä lause onkin: ”Joo me tehtiin
ton kanssa tää..”, vaikka todellisuudessa hän ei ole välttämättä ollut edes
paikalla, kun ko. tehtävä suoritettiin.
Tyranni ei ole vanha, elämään katkeroitunut jyrä, kuten voisi
ehkä päätellä. Tyrannin iästä sanottakoot sen verran, että toivoa eläkkeelle
siirtymisestä ei ole hetkeen. Tyranni on jollain käsittämättömällä tavalla
saavuttanut asemansa, jossa hän nyt on; johtamassa nöyrää työväkeä, jotka
kaikin keinoin yrittävät selviytyä tyrannin käsittelystä. Esimiestaidot ovat
nolla ja näkemykset henkilöstöhallinnosta perin kummalliset. Jos et selviydy
tyrannin kanssa, saat potkut. Tai ainakin sinut ajetaan tilanteeseen, jossa
haluat itse lähteä. Sen tyranni osaa. Hiillostaa ja musta maalaa yksittäistä
työntekijää niin kauan, että tämän on pakko lähteä oman mielenterveytensäkin
vuoksi. Tähän touhuun tyrannilla on myös kätyreitä, jotka väsymättä toteuttavat
savustusta tyrannin osoittamaan suuntaan. Näistä kätyreistä tulette kuulemaan
lisää myöhemmin.
Voisin yhdeltä
istumalta kirjoittaa tyrannista paljonkin, sen verran runsaasti on kertynyt
sanottavaa vuosien varrella. Jätettäköön siis jotain ensi kertaankin.
Toivottavasti sellainen tulee. Kuten aiemmin totesin, en enää niinkään itse
välitä tyrannin toiminnasta. Olen oppinut elämään sen kanssa.
Uskon ja tiedän, että minulla on kohtalontovereita, jotka
päivästä toiseen menevät töihin tyrannin alamaisiksi. Toivottavasti tästä olisi
jollekin jotain vertaistukea. Minulle tämä ainakin toimii terapiana!
Toivottavasti jaksatte lukea jatkossakin! Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti